Tuusulan itsenäisyyspäivän juhlapuhe valtuutettumme Elisa Laitila

Hyvät juhlavieraat, juhlistamme tänään Suomen itsenäisyyttä, Suomen 107-vuotista juhlaa.

Itsenäisyyspäivä on juhla, mutta myös muistutus. Se on muistutus niistä raskaista sodan vuosista, jolloin kansamme puolusti omaa maataan, omaa vapauttaan ja omaa tulevaisuuttaan.

Me emme saa koskaan unohtaa, mitä itsenäisyys on vaatinut. Sota ja sodan jälkeinen jälleenrakennuksen aika. Se aika ei ole ollut helppoa. Suomen kansa kantoi taakkaa pitkään harteillaan, ei pelkästään vain sodassa.

Vaikka nyt tällä hetkellä jännittää olla puhumassa, ajattelen ettei minun jännitykseni ole mitään verrattuna heihin, jotka ovat olleet sodan taisteluissa tai odottaneet kotona tietoa omista lähimmäisistä ja olleet peloissaan siitä mitä itselleen, perheelleen ja kodilleen käy. Siitä, mitä Suomen tulevaisuudelle tapahtuu

Hyvät kuulijat,
Vaikka me nuoret emme ole eläneet sota-aikaa, tiedä minkälaista on ollut elää sodan jaloissa, siinä pelossa. Vaikka emme sitä aikaa ole eläneet, on maailmassa valloillaan olevat sodat tuoneet konkreettisemmaksi sen, mitä sota voi olla, minkälaista se pelko ja huoli voi olla läheisen ja oman turvallisen ympäristön menettämisestä.
Tänä päivänä nuoret on nähnyt paljon uutisia sodista, pommitukista, siitä kaikesta julmuudesta mitä sota tuo ja minkälaista sota on. Suomi ja maailma on paljon kansainvälisempi paikka nyt kuin ennen. Myös teknologia on mennyt hurjasti eteenpäin.
Tänä päivänä tieto liikkuu nopeasti oikeastaan kaikesta mitä tapahtuu, tiktok ja muut kanavat tuovat kaiken näkyväksi niin hyvässä kuin pahassa. 
Uskon todella, että tätä kautta nuoret osaavat vielä enemmän olla kiitollisia siitä työstä mitä moni sodan aikana eri tehtävissä ovat toimineet. Siitä, että saamme elää itsenäisessä suomessa.

Meille, nuorille, itsenäisyyden arvo voi tuntua itsestäänselvyydeltä, mutta emme saa unohtaa, että tämä itsenäisyys on saavutettu verta, kyyneliä ja ihmishenkiä maksamalla.

Moni nuori on koulussa päässyt kuulemaan VAPAUDEN VIESTIä, joka vuosi viesti siirtyy ylimmältä kouluikäluokalta seuraavalle, niin kuin isänmaamme vapauden vaaliminen on kulkenut vahvana verenperintönä väistyvältä sukupolvelta nousevalle.
Viestissä sanotaan: ”Silloin kun me nykyiset veteraanit olimme nuoria, meidän tunnuslauseemme oli: Veljeä ei jätetä. Tämän viestin myötä me haluamme jättää yhä uusille sukupolville vetoomuksemme: Nuoria ei unohdeta.”

Sodassa kovimman hinnan maksoivat 18–25-vuotiaat miehet, jotka taistelivat itsenäisyytemme puolesta. Kaatuivat, haavoittuivat ja kärsivät vielä sodan loputtuakin sodan julmuuksista. On hurjaa ja jopa kamalaa ajatella, kuinka nyt 25-vuotiaana minun lähipiiristäni lähtisivät todella moni sotaan. Kuinka kamalalta tuntuisi elää sodan keskellä ja miettiä, kuinka rintamalla heille kaikille käy. Jäävätkö he sinne, palaavatko takaisin ja ovatko he haavoittuneet.

Minun eikä varmasti monen muun nuoren tarvitse mennä montaa sukupolvea taakse päin, kun löytää jo sukulaisia, joiden elämässä sota on ollut läsnä. Pappani joutui lähtemään sotalapseksi Ruotsiin veljensä ja monen muun suomalaisen lapsen kanssa. Siellä he olivat n. 3vuotta ja pääsivät aloittamaan Ruotsissa myös koulunsa. Pappani isä, eli isoisoisäni taisteli ensin talvisodassa ja sitten jatkosodassa, oli rintamalla yhteensä 5 vuotta.

Tänään me juhlimme itsenäisyyttämme, mutta juhlimme myös elämää, joka meillä on nyt. Me kiitämme ja kunnioitamme menneitä sukupolvia, mutta katsomme myös kohti tulevaisuutta, jossa me kaikki voimme elää vapaasti, rauhassa ja rakkaudessa, Suomen kauniin luonnon ympäröimänä.

Luonto, joka ympäröi meitä täällä Tuusulassa, on kuin elävä muistutus siitä, kuinka kaunis ja elinvoimainen tämä maailma voi olla. Meille suomalaisille luonto ei ole mikä vain paikka, vaan se on myös henkireikä. Paikka rauhoittumiseen, hengähtämiseen. Metsät, järvet, pellot ja niityt huokuvat rakkautta, rauhaa ja voimaa. Ne tarjoavat meille hiljaisuuden, jossa voimme kuulla sydämemme äänen ja tuntea yhteyden kaikkeen elämään. 

Meidän pitää muistaa, että elämä on kaunis ja arvokas lahja. Muistaa myös se, että meidän täytyy suojella monimuotoista luontoa, pidetään siis huolta elinympäristöstämme ja läheisistämme.

Kun katson tulevaisuuteen, toivon sydämessäni, että voimme kantaa teidän, rakkaat veteraanit ja lotat, antamaanne perintöä eteenpäin. Toivon, että voimme olla kansa, joka osaa nauttia rauhasta, mutta ei koskaan unohda sen haavoittuvuutta. Meidän täytyy vaalia sitä, mitä olette puolustaneet. Se ei ole vain itsenäisyyttä, vaan myös ihmisarvoa, kunnioitusta ja yhteisöllisyyttä.

Tänään on hyvä hetki kiittää sotiemme veteraaneja ja lottia, unohtamatta kotirintamalla eri tehtävissä toimineita. Kaikkia, jotka ovat antaneet kaikkensa isänmaamme ja itsenäisyytemme puolesta.

Tähän loppuun haluan lukea teille vielä runon:

"Maa, jota rakastan,  
sen taivaat, sen metsät,  
sen vedet, sen tuulet,  
on mun sydämessäni.  
Se on meille pyhä,  
se on meille rakas.

Suomi on sydämessämme,  
se on meidän isänmaa,  
se on pyhä ja kallis,  
se on meille kuin äiti."

Hyvää itsenäisyyspäivää!